Julkaistu Turun Sanomissa 2.3.2025

Raitsikan sanotaan lisäävän yritystoimintaa ja ohjaavan kaupungin kehitystä. Meiltä Turun keskustassa toimivilta yrittäjiltä ei ole juuri kuulunut puoltoääniä raitiotielle. Päinvastoin olemme erittäin huolissamme kaupankäynnin häiriintymisestä rakennustöiden aikana.

Keskustan autioitumisen tulisi olla kaikkien turkulaisten aito huoli, sillä se ei korjaannu pitemmälläkään aikavälillä yhdellä raitiotiellä, kun autio keskusta ja tyhjät liiketilat eivät houkuttele uusia yrittäjiä lopettaneiden tilalle.

Raitiotien rakentamista Turkuun on perusteltu imagosyillä. Väitetään, että kasvava ja menestyvä kaupunki tarvitsee raitiotien, onhan raitioteitä muissakin menestyvissä eurooppalaisissa kaupungeissa.

Tällaiset väitteet ovat pelkkiä toivekuvia. Pian 800-vuotias kaupunkimme, josta kaikki saamme olla ylpeitä, on saavuttanut merkittävän asemansa ilman raitiotietä. Turun vetovoima syntyy sen kaupunkilaisista, kulttuurista, historiasta, merellisestä ympäristöstä, koulutuksesta ja elinvoimaisista yrityksistä – tekijöistä, joita voidaan tukea ilman taloudellisesti kestämättömiä, ylivelkaantumiseen perustuvia päätöksiä.

Hyvä osoitus kaupunkimme vetovoimasta on se, että Turun asukasluku on viime vuosina noussut nopeasti. Kaupungin strategiajohtaja Timo Aro on toistuvasti puhunut ennätyskasvusta. Ei siihen ole tarvittu raitiotietä. Turku on kasvanut ja kehittynyt vauhdilla ilman raiteita.

Malmötä ja Trondheimia voidaan pitää Turun verrokkikaupunkeina Pohjoismaissa. Kummassakin joukkoliikenne on ratkaistu toimivilla liikenneväylillä, joissa ei ole raiteita, vaan niillä kulkevat sähköbussit. Malmö jopa aloitti joukkoliikenteensä kehittämisprojektia raitiotien suunnittelulla, mutta ymmärsi nopeasti raiteet vain haitaksi ja rajoitteeksi.

Raitsikka saattaa tuoda kasvua raiteiden varrelle. Itäharjun tulevaa rakentamista ei kuitenkaan voida katsoa raitiotien ansioksi, koska monin paikoin nuhjuista aluetta ollaan joka tapauksessa kehittämässä.

Raitiotien tiedetään piristävän alueen elinvoimaa puolen kilometrin etäisyydellä raiteista. Toivottavasti Turussa tunnustetaan tämä tosiasia eikä uskotella raiteiden kauaskantoisempiin vaikutuksiin.

Ison osan kaupunkilaisista uskoisi myös kysyvän, onko oikeudenmukaista, että kaupunki haluaa edistää kehitystä raitiotien varteen ja samalla lisätä muualla asuvien joukkoliikenteen etäisyyksiä ja matkustusaikoja.

Turun maine suurten hankkeiden budjetoinnissa on surullisen kuuluisa. Aikaisemmista budjetinylityksistä kukaan ei ole joutunut vastuuseen. Näin ei voi jatkua.

Hankkeeseen on jo sijoitettu merkittäviä summia ilman, että varsinaista päätöstä toteutuksesta on tehty. Osa poliittisista päättäjistä on ajanut raitiotietä ja samalla itsensä siihen tilanteeseen, josta on vaikea perääntyä.

Päättäjiltä vaaditaan nyt viisautta. Tosiasiat on tunnustettava tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä, mitä tämä kaikki tulisi maksamaan. Vain se tiedetään, että lopulliset suorat ja kaupungin infralle upotetut kustannukset olisivat kaikille yllätys.

On vaikea uskoa, että raitiotietä kannattavat samat tahot, jotka ovat eniten huolissaan ympäristöstä. Jo pelkästään rakentamisesta tulevat päästöt vievät pohjan vuosikymmeniksi kaikista kaupungin päästötavoitteista.

Aikanaan raitsikan energiankulutus ja yhtä lailla käyttökustannukset olisivat paljon sähköbusseja suuremmat. Nykyään kaupungilla liikennöi edelleen paljon dieselbusseja, mutta jokaisella kilpailutuskierroksella kaupunki voi vaatia liikennöitsijöiltä sähköautoja.

Uskomme, että Fölissä on osaamista kilpailuttaa joukkoliikennettä niin, että se toteutetaan mahdollisimman puhtaasti, tehokkaasti ja veronmaksajille edullisesti. Raitsikan hinnalla se voisi olla useita kymmeniä vuosia kokonaan maksutonta.