Ratikka ei ole ympäristöystävällisin vaihtoehto

Ratikka ei ole paras vaihtoehto ympäristölle, ilmastolle eikä turkulaisille. Ratikan rakennustöiden ja liikennöinnin aiheuttamat aiheuttamat haitat ovat mittavia. Ratikka ei myöskään ole ilmastoystävällisin joukkoliikenneratkaisu. Sähkönivelbussit ovat niin hiilijalanjäljeltään kuin hintalapultaan pienempi vaihtoehto.

Rakentamisen aikaiset haitat

Raitiotien merkittävin negatiivinen ympäristövaikutus liittyy sen rakentamiseen, erityisesti laajoihin maansiirtotöihin ja niiden aiheuttamiin vaikutuksiin asukkaille ja ympäristöön. Ehdotetun linjan rakentamisen kestoksi on arvioitu viisi vuotta. Tänä aikana melu, pöly, työmaaliikenne sekä muulle liikenteelle aiheutuva häiriö ovat kiinteä osa turkulaisten elämää. Hinta on korkea joukkoliikenneratkaisusta, jolle olisi olemassa halvempi ja vähemmän vaivaa aiheuttava vaihtoehto.

Toisin kuin sähkönivelbussit raitiotie vaatii kaivuutöitä. Historialtaan rikkaassa Turussa tämä tarkoittaa myös laajoja arkeologisia kaivauksia, joihin liittyy esimerkiksi maa-aineksen jälkikäsittelyä. Lisäksi on epäselvää, miten rakentaminen vaikuttaa Turun vanhojen rakennusten perustuksiin tai maaperän stabiliteettiin.

Ratikan liikennöinnin haitat

Ratikan lähiympäristölleen aiheuttamat haitat ovat suuremmat kuin perinteisten sähköbussien tai sähkönivelbussien. Esimerkiksi Tampereella on pyritty vähentämään raitiovaunujen aiheuttamaa äänisaastetta öljyämällä kiskoja jatkuvan kovaäänisen kirskunnan takia. Tampereella ratikka on lisännyt myös katupölyn määrää. Kitkan parantamiseksi kiskoille ruiskutettu hiekka nousee pölynä ilmaan, kun se murskautuu pyörien alla. Lisäksi painava, kiskoilla kulkeva ratikka aiheuttaa tärinää, jonka vaikutukset reitin varren asukkaisiin, työntekijöihin ja rakennuksiin ovat epäselvät.

Raitiotie myös muuttaisi keskusta-alueen liikennettä pysyvästi – todennäköisesti ruuhkaisemmaksi. Suurimmat vaikutukset olisivat kummallakin puolella Tuomiokirkkosiltaa, joka on jo nykyisellään yksi Turun liikenteen pullonkauloja. Ratikan viedessä yhden autokaistan väylältä Tuomiokirkkosillan, Aninkaistenkadun sekä Uudenmaankadun automäärien olisi puolituttava nykyisestä.

Raiteilla on renkaita suurempi hiilijalanjälki

Sähkönivelbussit edistävät Turun ilmastotavoitteita huomattavasti tehokkaammin kuin ratikka. Ratikka vaatii suuria rakennustöitä, joilla on suuri hiilidioksidikuormitus. Raitiotien rakentamiseen tarvitaan valtavat määrät betonia, terästä sekä esimerkiksi kuparia. Maansiirtotyöt, täyttömaat ja kuljetukset lisäävät kokonaisuuden päästöjä. Olemassa olevaa infraa hyödyntävien sähkönivelbussien käyttöönoton aiheuttamat päästöt ovat minimaaliset ratikkaan verrattuna.

Myös ratikan käytönaikaiset hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin sähkönivelbussien. Ilmastoystävällisenä vaihtoehtona pidetyn ratikan sähkönkulutus per matkustaja on todellisuudessa isompi kuin yksin sähköautolla ajaessa. Ratikan positiivinen vaikutus ilmastoon pienenee entisestään, kun muu liikenne jatkaa sähköistymistään. Kiskojen hyödyt kumipyöriin verrattuna edellyttävät pitkiä kilometrien ajomatkoja, jotka eivät kaupunkiympäristössä toteudu.